tiistai, 20. lokakuu 2015

Suomi II maailmansodassa

FM Mauri Junttila

 

Suomi sodissa

 

Talvisota (30.11.1939-13.3.1940) oli Suomen oma erillinen sota II maailmansodan varjossa. Se oli eräiden näkemysten mukaan ollut myös kuin Suomen toinen itsenäisyystaistelu. Kansamme nousi yksimielisenä puolustamaan isänmaataan.

 

Suomalaiset olivat olleet ennen talvisotaa jakaantunut kansa. Jakaantumisen syyt olivat vuoden 1918 sodassa. Sodassa, jolla oli ollut monta nimeä.

 

Toisen maailmansodan syitä oli esimerkiksi ollut eräiden maiden etupiirikysymykset, niiden turvallisuuspolitiittisessa ajattelussaan. Joillakin mailla oli haluja laajentaa alueitaan. Natsijohtaja Hitler ja Neuvostoliiton diktaattori Stalin jakoivat Eurooppaa etupiireihinsä. Stalin oli esimerkiksi ollut huolestunut natsi-Saksan mahdollisesta hyökkäyksestä alueelleen Suomen kautta. Neuvostoliitto oli vaatinut Suomelta turvallisuustakeita jo keväällä 1938 neuvostoliittolaisen Boris Jartsevin vieraillessa Suomen ulkoministerin luona.

 

Toinen maailmansota alkoi 1.9.1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan. Baltian maiden oli luovutettava Neuvostoliitolle tukikohtia alueiltaan ja solmittava avunantosopimuksia. Esimerkiksi puna-armeijan tekemiä talvi-ja jatkosodan aikaisia lentopommituksia Helsinkiin ja muualle Etelä-Suomeen lennettiin Virosta käsin. Ne lennettiin niiltä lentokentiltä, joita se oli joutunut luovuttamaan Neuvostoliiton käyttöön. Niinä aikoina, kun Viro ja muu Baltia olivat olleet natsien miehittämiä. Eli, Suomen jatkosodan aikana, pommituslentoja Suomeen ei sieltä silloin tehty.

 

Lokakuun 5. päivä 1939 neuvostohallitus kutsui Suomen edustajat keskustelemaan ”ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä”. Neuvostoliitto esitti Suomelle alueluovutuksia ja –vaihtoja, joihin Suomen edustajat eivät suostuneet.

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.39 kaikilla rintamilla. Alkoi 105 päivää kestänyt talvisota nimen saanut sota (30.11.1939-13.3.1940).

 

Sotaa edelsivät ns. Mainilan laukaukset. Ne olivat olleet eräänlainen lavastus suomalaisten tekemästä hyökkäyksestä itänaapuuriin. Kyseinen tapahtuma antoi Neuvostoliitolle mahdollisuuden sanoa irti vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimus Suomen kanssa.

 

Suomalainen pakolaissosialisti Otto Wille Kuusinen perusti Neuvostoliiton Terijoelle nukkehallituksen, joka neuvotteli ja edusti Suomea NL:n päin. Se pyysi Neuvostoliitolta aseellista apua tukahduttaakseen maassa eli Suomessa nousseen valkobandiittien kapinan. Tapa oli ollut käytössä esimerkiksi Kaukasuksella Leninin laajentaessa bolsevikkivaltaa.

 

Talvisodan ”ihmeen” takana on eräiden näkemysten mukaan nähty olleen suomalaiset reserviläiset. Heitä oli koulutettu Suomen itsenäisyydestä alkaen. Suojeluskuntien ase- ja maastoharjoituksilla sekä sotilasvarusteilla ja materiaalikeräyksillä Suomen kenttäarmeijalle oli ollut vahva merkitys puolustustaisteluissa.

 

On myös nähty, että silloinen kovien pakkasten, paksujen lumikinosten talvi oli ollut edullisempi maanpuolustustahtoiselle Suomen kansalle, kuin teknisesti, monin panssarivaunuin, monin tykein ja monin lentokonein varustautuneelle hyökkääjälle.

 

Talvisodan tappiot suomalaisille olivat olleet lähes 23000 kaatunutta ja kadonnutta. Siviiliväestöstä kuoli yli 1000 ihmistä. Talvisodassa haavoittui yli 43000 suomalaista, monille heistä jäi pysyvä vamma. Aluemenetykset olivat noin 10% Suomesta ja sota toi noin 400 000 suomalaista sotapakolaista eli sotaevakkoa muualle Suomeen.

 

Sotaa seurasi välirauha, jota yleensä pidettiin vain välirauhana. Elokuussa 1940 kiersivät huhut Stalinin suunnittelemasta ”Operaatio Merileijonasta”. Toteutuessaan se olisi tarkoittanut, että neuvostoliittolaiset olisivat hyökänneet Suomeen, jos Hitler olisi tehnyt maihinnousun Englantiin.

 

Jatkosodan aikana suomalaisten sanavarasto lisääntyi esimerkiksi sanoilla: ”elintila (lebensraum), suur - Saksa ja puhdas saksalainen veri”. Politiikan syövereissä Suomesta tuli natsi - Saksan rinnalla sotija, aseveli, waffenbruder. Se kävi kylläkin samalla myös kuin omaa sotaansa idän jättiläistä vastaan. Suomi oli luovuttanut lentotukikohtia saksalaisille. Ne tekivät pommituslentoja Neuvostoliittoon Suomesta käsin.

 

Kesäkuun 25. päivä 1941 neuvostoliittolaiset lentokoneet pommittivat useita Suomen kaupunkeja. Seuraavana päivänä presidentti Risto Ryti puhui radiossa, todeten muun muassa: ”idän paine on tullut meitä vastaan ..--.. elämämme turvaamiseksi, me nyt käymme taisteluun”.

 

Suomalaisten hyökkäys, joka alkoi 10.7.1941 oli ollut menestys suomalaisille aseille. Etelärintamalla Käkisalmi oli suomalaisilla 21.8.1941 ja Viipuri oli vallattu takaisin 30.8.1941. Pohjoisella rintamalla Vuokkiniemi 3. heinäkuuta 1941, Vuonninen 7.7.1941 ja Repola 8.7.1941. Joulukuun alussa 1941 suomaiset olivat saavuttaneet tavoitteensa itä - Karjalassa ja suomalaisten ylipäällikkö Mannerheim pysäytti hyökkäyksen.

 

Jatkosodassa seurasi asemasodan vaihe. Suomalaiset jäivät odottamaan ”kädenlyöntiä” Syvärillä toista reittiä etenevien saksalaisten, aseveljiemme kanssa.

 

Asemasota kului suomalaisilla merkittävästi erilaisten puhdetöiden, lukuharrastusten, urheilun, kalastuksen ja metsästyksen merkeissä sekä lomia odotellessa. Asemasodan ajoilta on jäänyt jälkipolville esimerkiksi erilaisia sota-ajan iskelmiä ja sotilaslauluja. Asemasotakauteen liittyy myös tarinoita rohkeista kaukopartiomiehistä, jotka kävivät kaukana neuvostoliittolaisten taistelulinjojen takana tekemässä tihutöitään.

 

Asemasotakausi ei ollut toimetonta neuvostoliittolaistenkaan taholta, heillä oli ollut hyökkäyksiä asemasodan aikoina muun muassa Syvärillä. Esimerkiksi Väinö Linnan suomalaisten suosimassa ”Tuntematon sotilas” kirjassa eletään niitäkin Syvärin sotatapahtumien aikoja.

 

Venäläisillä oli ollut partisaanitoimintaa myös hyvin kaukana Suomen sisämaassa. Heitä oli kuljetettu lentokoneilla Suomen ilmatilaan ja he olivat hypänneet alas laskuvarjoilla tihutöitään tekemään.

 

Partisaanitoiminta herätti pelkoa suomalaisten siviilien keskuudessa. Se oli huonoa suomalaisille siksi, että toistuvat partisaanijahdit sitoivat paljon suomalaisten kalustoa ja sotilaita. Neuvostoliittolaisia partisaaneja sanottiin Suomessa – desanteiksi. Heitä sanottiin myös ryssäin desanteiksi. Laaja itänaapurimme oli nimeltään Neuvostoliitto, mutta useimmin heitä sanottiin puhekielessä ryssiksi kuin neuvostoliittolaisiksi.

 

Natsi-Saksa kärsi vuonna 1943 murskatappion Staliningradissa. Se ymmärrettiin Suomessa viestiksi siitä, että sota alkaa kääntyä kohden loppuaan. Suomalaiset alkoivat kiirehtiä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa. Kylläkin ensimmäisiä tunnusteluja erillisrauhasta oli tehty jo vuonna 1941 USA:n välityksellä.

 

Tammikuussa 1944 päättynyt 900 päiväinen valtavan Leningradin kaupungin piiritys viestitti akselivaltioiden eli natsien aseveljille - ennenkaikkea suomalaisille, että länsiliittoutuneitten tehokas sotakaveri Neuvostoliitto voi alkaa liikutella vapaammin joukkojaan. Se tulikin näkymään ikävällä tavalla Kannaksen rintamilla kesällä 1944.

 

Suomen korkein johto lähetti J.K.Paasikiven Tukholmaan neuvottelemaan rauhasta NL:n lähettilään Aleksandra Kollontain kanssa.

 

Suomalaisten epäröidessä rauhanehtojen ankaruutta, Stalin päätti näyttää vaihtoehtojen vähyyden uppiniskaisille suomalaisille. Neuvostoliiton diktaattori vauhditti neuvotteluja suurhyökkäyksellä Karjalan Kannakselle.

 

Suppeaan etelä - Kannaksen murtokohtaan oli koottu noin 300000 puna-armeijan sotilasta, noin 2000 tykkiä, noin 1500 lentokonetta ja noin 500 hyökkäysvaunua. Neuvostoliiton armeija aloitti tykistökeskityksen 9.6.1944 aamulla jatkaen sitä vielä seuraavana päivänä saaden aikaan murtokohdan murskaamalla kaikki suomalaisten puolustuslaitteet.

 

Puna-armeijan läpimurtoa seurasi pakokauhu suomalaisten riveissä. Miehille tuli kiire pakoon kaiken murskaavan tulituksen ja suuri lukumääräisten panssareiden alta. Nopeatempoista perääntymistä on sanottu ”Kannaksen halkijuoksuksi”.


 

Pahimmasta hädästä selvittyään suomalaiset aloittivat asettaa esteitä eteenpäin ryntäävän vihollisen tielle. Samanaikaisesti hyökkäävän puna-armeijan tilanne huononi hyökkäysreitin jatkuessa, pidentyessä.


 

Ennen Viipuria suomalaisilla oli jo ollut merkittäviä taisteluja. Viipurin jälkeen suomalaiset pysäyttivät neuvostoliittolaisten hyökkäyksen Tali-Ihantala-Vuosalmi linjalle. Mahtavan puna-armeijan taklaamisella mainitulle puolustuslinjalle oli myös ollut se merkitys, että Stalin saattoi alkaa keskustella rauhasta. Neuvostoliittolaisille ei ollutkaan enää niin ehdottoman tärkeää päästä Helsinkiin,Turkuun ja muualle sisä Suomeen kesän 1944 - kärrykeleillä.

 

Ennen mahtavan puna-armeijan taklausta Tali-Ihantala-Vuosalmi linjalla oli ehdoton antautuminen vain ollut ainoa vaihtoehto suomalaisille. Torjuntavoittoon on nähty vaikuttaneen natsi-Saksan, aseveljiemme viimeinen asetoimitus - panssarinyrkit. Venäläinen oli pannut paljon painoa panssareihinsa Kannaksen suurhyökkäyksessä.

 

Seurasi aselepo 4.9.1944 suomalaisten ja 5.9.1944 neuvostoliittolaisten osalta ja seurasi myös rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa. Voittajat liittoutuneet ja neuvostoliittolaiset asettivat erääksi rauhanehdoksi suomalaisten saksalaisten aseveljien karkoittamisen Suomesta.

 

Aluksi karkoittaminen oli liittoutuneitten mielestä ollut liian vaisua, kuin jotain ennalta sovittua syysmanooveria. Voittajat halusivat osoittaa ketkä nyt määräävät ja alkoivat toimittaan aseveljet vastakkain – aseet kädessä paukkuen ja savuten. He asettivat viimeiseksi takarajaksi 1.10.1944 kello 08.00 aloittaa selvästi näkyvät toimenpiteet saksalaisten karkoittamiseksi. Tosi sota alkoi 15 minuuttia ennen määräaikaa maihinnousulla Tornioon.

 

Muutamien taistelupäivien jälkeen saksalaiset irtaantuivat Tornion ja Kemin tukikohdistaan. He alkoivat perääntyä kohden Jäämerta. Viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta Kilpisjärveltä 27.4.1945.

 

Toisessa maaailmansodassa kuoli yli 50 miljoonaa ihmistä, joista siviilejä oli ollut noin puolet. Suomalaisilta II maailmansota oli vaatinut noin 54000 sotilaan hengen ja noin 1000 siviilin. Suomi menetti sodissa noin 10% alueistaan. Menetetyiltä alueilta joutui sotien kestäessä muuttamaan yli 400 000 sotaevakkoa muualle Suomeen.

 

Sotakorvaukset olivat suuri rasite suomalaisille. Henkeä kohden laskettuna enenmän kuin saksalaisille määrätyt I maailmansodan aikana, joista se ei selviytynyt. Suomalaiset selviytyivät sodan jälkilaskuista rahalla, muut Hitlerin kanssa sotineet maat miehitettiin.

 

Sodan jälkeen Suomessa oli kiivas ns. jälleenrakennuksen kausi. Siihen liittyi merkittävänä sotaevakoiden asuttaminen. Heistä suurin osa oli ollut maanviljelijöitä. He aloittivat uuden elämänsä tynkä-Suomessa maanviljelijöinä.

 

Maaseudulla jälleenrakennuksen ajan muutokset olivat suuria ja näkyviä. Evakoiden lisäksi monet entiset rintamamiehet aloittivat rauhanajan elämäänsä uudistiloilla. Niitä nousi suuret määrät asumattomiin korpiin. Niiden ympärille raivattiin peltoja.

 

Taajamiin nousi asevelikyliä ja asevelitaloja. Ne muuttivat kaupunkien ja taajamien ulkoisia ilmeitä. Sodan jälkeiseen aikaan liittyy myös metalliteollisuuden voimakas lisääntyminen Suomessa. Sitä näkyi esimerkiksi monina uusina tehdasrakennuksina. Suomen viime sotien jälkeiseen jällenrakentamisen aikaan liittyy myös monien suurten vesivoimaloiden rakentamiset. Maamme tarvitsi paljon sähkövoimaa.

 

Lähteitä:

 

Lauri Haataja, Jälleenrakentava Suomi, Suomen historian pikkujättiläinen. Toimittanut Seppo Zetterberg WSOY, Porvoo 1988.

Hentilä 2000 Seppo Hentilä, Itsenäisyydestä jatkosodan päättymiseen, Suomen poliittinen historia 1809–1999. Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi, WSOY, Juva 2000.

Jakobson 1999 Max Jakobson, Väkivallan vuodet, 20 vuosisadan tilinpäätös. Otava, Keuruu 1999.

Laine 1988 Antti Laine, Suomi sodassa, Suomen historian pikkujättiläinen. Toimittanut Seppo Zetterberg WSOY, Porvoo 1988.

Meinander 1999 Henrik Meinander, Tasavallan tiellä, Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. Helsinki 1999.

Nevakivi 2000 Jukka Nevakivi, Jatkosodasta nykypäivään vv. 1944–1999, Suomen poliittinen historia. Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi. WSOY, Juva 2000.

Salokangas 1988 Raimo Salokangas, Itsenäinen tasavalta, Suomen historian pikkujättiläinen. Toimittanut Seppo Zetterberg, WSOY, Porvoo 1988.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_tausta

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/laatokka/tie_talvisotaan

http://www.jalleenrakennuskausi.fi/layout3.html

 

Koirakoulu%201.jpg

Suomalaisia sotakoirakoululaisia ruokailutauolla - siellä jossakin

tiistai, 20. lokakuu 2015

Moikka maailma!

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.